Miksi meitä rajoitetaan?

Parisen viikkoa sitten Mikko Mäntylä twiittasi lauseen, joka jäi hyvällä tavalla kummittelemaan mieleeni.

”Tavoitteita tukevat laadukkaat sarjajärjestelmät ja koulutukset”. Siitä se ajatus sitten lähti..

 

Missä vaiheessa olemme ajautunut tähän tilanteeseen että liittotasolta määritellään kuka ja ketkä saavat pelata ja missä sarjassa ja minkälaista liigaa? Miksi kehittymistä ja eteenpäin menoa rajoitetaan jopa sanktioimalla? Mikäli Suomi ja kansallinen taso ei enää vastaa tarvetta, niin miksi pelaaminen muualla Euroopassa on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa sanktioitua? Sanktiot saattaisin ymmärtää vielä siinä muodossa, että ne koskisivat vain pelaajia ja/tai valmentajia. Se, että koko seura saatetaa uhata sanktioida kansalliselta tasolta ei vastaa mielestäni kenenkään etua. Tähän voisi linkata kohdan aiemmasta kirjoituksestani junnu-urheilusta ja laittaa nuolen. Edesauttaako tämä myöskään juniorien kasvua hyvässä seurassa? Mikäli omassa maassa ei ole tarjolla jotain, miksi sanktioidaan eikä kannusteta edistämään suomalaista urheilua muualla? Tai miksei, oi miksei, olla valmiita kehittämään omaa sarjajärjestelmää siihen suuntaan että se olisi laadukas ja palvelisi leveämmällä rintamalla, ehkä jopa myös ulkomailta tulevia joukkueita?

Ymmärrän että urheilu jos mikä on politisoitunutta, pidin siitä tai en. Eli, EN! Urheilun tietynlainen kaikkeuden ydin on kuitenkin sen ennalta-arvaamattomuus samoin kuin tietynlainen tasa-arvoisuus. Tasa-arvoisuudella tarkoitan sitä, että meillä pitäisi olla vapaa mahdollisuus harrastaa ja kilpailla lajissa, jonka olemme valinneet. Vapaa mahdollisuus ilman, että ylhäältäpäin sanellaan että ei sitä, ei tätä eikä ainakaan tuota. Jos tuo tapahtuu niin tulee sanktioita. Ymmärrän sanktiot siinä vaiheessa, jos kyse on esimerkiksi dopingista tai muusta urheilua epäeettiseen ja epäedulliseen suuntaan ajavasta toiminnasta. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että kilpailullisuutta ja kehittymistä rajoitetaan.

Kaikilla pelaajilla ei ole mahdollisuutta päästä tai lähteä yksittäisenä pelaajana pelaamaan muualle. Yksittäisen pelaajan edustus toisessa sarjassa, liitossa ja liigassa kun on täysin tuettavaa toimintaa. Siirtosäännöksiä ei ole sanktioitu. Kansainväliset mahdollisuudet rajoittuvat tällöin useilla omaan seurajoukkueeseen tai satunnaisiin maajoukkuemahdollisuuksiin. Maajoukkuekutsutkaan eivät kasva puussa, joten ainoa kv- mahdollisuus painottuu vahvasti seurajoukkueeseen. Pohjoismaiset ottelut eivät tietyssä vaiheessa myöskään enää ole riittävä haaste, mahdollisuus saatika kiinnosta yleisöäkään. Niiden kautta ei kehity enää seura, ei joukkue eivätkä pelaajat. Tai kehittyy tietysti; vastustaja.

Jotenkin kummasti Jokerit otti ja lähti SM-Liigasta; Siperia opettaa ja KHL kuljettaa joukkuetta pitkin äiti Venäjää ja vähän muuallakin. Liigan terveiset tähän; ? Sinne menivät, pelaavat kiekkoa ja näkevät varmasti hieman muutakin kuin pelkän Hakametsän tai Artukaisten jäähallin. Kannattaako; siihen en osaa sanoa muutakuin sen mitä uutiset välillä muistuttavat että kallista on, rahaa palaa ja viivan alla ollaan satunnaisesti enemmän ja vähemmän miinuksella. Kehittyykö; varmasti. Kuluttaako; aivan varmasti sekä mieltä että kroppaa mutta paineessahan ne timantitkin hioutuvat. Mitä tekee loppu SM-Liiga? Pelaa kiekkoa kuten ennenkin. En usko, että KHL ja SM-Liiga jakavat välttämättä aivan samanlaisia näkemyksiä maailmanpolitiikasta tai urheilujohtamisesta mutta kummasti Jokerien junnut pelaavat samoissa sarjoissa kuin Liiga-joukkueiden junnujoukkueet. Eipä ole paljoa varmastikaan siihen suuntaan sanktiokirves heilunut.

Oma lajini ei tule ehkä ikinä olemaan tilanteessa, että tuottaisimme liikaa massaa pelaamaan. En osaa siis ajatella, että millaista olisi olla tilanteessa että huonoimpia hyviä pelaajia pitäisi pudotella väen vängällä alemmille sarjatasoille tai todeta että valitettavasti muuta tarjottavaa ei ole. Tämän vuoksi on vaikea myös ymmärtää että edelleen hyvin paljon ylhäältä alas suuntautuva urheilujohto, tai yritys johtaa urheilua, ei mene laji edellä.

Olen siis ehdottomasti avoimemman, laadukkaan ja fiksumman sarjajärjestelmän kannalla tai sellaisen muutoksen, joka vapauttaa joukkueita pelaamaan itselleen tasokkaita sarjoja. Tätä kautta tulisi mahdollisuus markkinoida otteluita aivan eri tavalla. Ikuisuusongelma ”aina noi voittaa kaikki” poistuisi, kiinnostavuus ja tätä kautta mahdollisesti näkyvyys lisääntyisi ja mikä parasta; pelaajat ja joukkueet kehittyisivät. Aikamoinen win-win sanoisin.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s