Mikä ihmeen some?

En usko että löytyy enää montakaan ihmistä tai urheiluseuraa joilla ei ole edes jotain tietoa sosiaalisen median syövereissä. Facebookit, Instagramit, Twitterit ja Youtubet ovat nykypäivää siinä missä Nimenhuuto ja HUDL. Snapchattia käytetään samalla kun sovitaan kyydeistä treeneihin WhatsApp- ryhmissä. Tiedätkö mitkä kaikki alustat ovat oman seurasi käytössä? Mikäli on valittu vain yksi alusta, tiedätkö miksi näin on?

Somesta puhuttaessa usein törmää lauseeseen ”se on ihan helppoa, kuka vain voi päivittää sinne jotain”. Kuuluisa Joku ilmestyy taas eturiviin tekemään kaikkea ja ei mitään. Hänelle luovutetaan auliisi kaikki somevaltakunnan avaimet ja kahden viikon kuluttua ihmetellään kun ”ei siellä meidän somessa ole mitään”. Tiedottamisessa ja sosiaalisen median käytössä tulee olla suunnitelma siinä missä joukkueiden fysiikkavastaavat luovat joukkueille treeniohjelmia viikko viikolta.

Nykyaika on nopeaa. Uutiset, infot ja tiedottaminen vanhenee nopeammin kuin haluaisimme. Lukijat, seuraajat ja mahdolliset uudet kiinnostuneet tylsistyvät myös nopeasti. Jos joku asia ei muutamassa sekunnissa vakuuta, vaihdetaan seuraavalle sivulle tai haetaan toisen seuran parempaa sisältöä. Mistä siis saada someen vihkiytyneitä tekijöitä niin että Joku kiilaa olemattaomalla tekemisellään ja suurella äänellään etujoukkoihin?

Monella seuralla on missiot, visiot, strategia ja arvot. Nämä ohjaavat taustalla punaisena lankana toimintaa. Näiden kautta on myös helppoa aloittaa esimerkiksi nostaa somessa omaa toimintaa. Arvot ovat yleensä yksittäisi sanoja tai lauseita joiden kertaaminen ei ole koskaan turhaa. Mitä näkyvämmälle ne seura saa ulospäin, sitä paremmin seuraajat ja mahdolliset fanit saattavat joukkueeseensa ja seuraan sitoutua. Kaikessa on aina kuitenkin kyse siitä että kilpaillaan tietystä ajasta seuraajien elämässä jonka he voivat aina, käyttää toisinkin.

Somen rakentamisen ei tarvitse olla tiukkaa asiapenttismiä. Joillekin se saattaa toimia, mutta usein se saa aikaan tiukan, rajoittuneen ja hankalan kuvan toiminnasta. Tässäkään ei kannata pyörää yrittää keksiä uudelleen. Kyselemällä ihmisiltä heidän some-lemppareitaan, saa jo aika hyvän kuvan millaista voisi tehdä. Kysymys on kuitenkin myös siitä että asiaa tehdään yhdessä kaikille. Yksin koko paletin pyörittäminen on haasteellista, joskaan ei välttämättä mahdotonta. Tällöin tulevat ehkä resurssit siinä mielessä vastaan että alustoja ei kannata yrittää vallata kerralla kaikkia.

Mikäli olette siinä onnellisessa asemassa, että tekijöitä ja intoa löytyy, niin seuraavaksi kannattaa miettiä laatua. Kukaan ei halua mennä huonosti suunniteltuihin treeneihin, joten kannattaako someakaan tehdä vain puolivillaisesti? Pienellä vaivalla saa tehtyä hyvinkin viimeisteltyä tekstiä ja videota. Pilke silmäkulmassa tehdyt videot ovat myös mukava lisä ehkä muuten hyvinkin ”viilattuun” someen.

Kun hyvä vire on saatu päälle ja kausi lähenee loppuaan tulee yleensä kisaväsymys. Some ei ole kesäkissa, sitäkään ei saa jättää kauden jälkeen heitteille. Ihmiset kyllästyvät myös odottamaan, jos postauksia tai kuvia ei enää tulekaan. Pienet ilmoitukset silloin tällöin ja uutisoinnit esimerkiksi seuraavan kauden tavoitteista ovat hyvä lisä. Postauksia ei tarvitse enää pommittaa samalla intensiteetillä kun kauden aikana mutta viikkokausien hiljaisuus ei ole vaihtoehto. Seuroilla on yleensä käytössään satoja ellei tuhansia kuvia omasta lajistaan. Kuvilla saa someen eloa ja pientä juttua silloinkin kun oma näppis ei lennätä suuria uutisia. Juttuja voi myös tehdä valmiiksi talteen jotta pimeimpinä hetkinä voidaan julkaista niitä. Henkilökuvat, valmennusuutiset, jatkosopimukset, yhteistyöt, hyväntekeväisyyskampanjat vain muutamia mainitakseni.

Miksi some kannattaa? Some tuottaa lisäarvoa faneille siinä missä itse seurallekin. Se antaa suoran väylän ja kontaktipinnan lajisi ihmisiin ja sitä kautta myös laajenee laajemmalle kuin vain oman kaveripiirisi sisään. Suurin osa meistä kaipaa tarinoita. Haluamme lukea miksi Pertti Pelaaja pelaa. Olemme kiinnostuneita miltä Ville Vastustajasta tuntuu pelata entistä joukkuettaan vastaan. Mielemme kaipaa myös niitä tarinoita joissa kaikki ei mene kuin sadussa ja voi pojat, niillehän urheilu on mitä mahtavin alusta. Yleensä toki urheilussakin hyvä voittaa pahan ja urheilija nousee jaloilleen, taas kerran.

Olen aiemmin tutkinut Jääkiekon SM-Liigan joukkueiden ”some-mestaruutta”. Raportti on ladattavissa ilmaiseksi täältä jos tuntuu, että sitä kautta some olisi helpompi ottaa haltuun. Kaikkea ei kannata yrittää heti ottaa opettelun alle. Pieni varoituksen sana kuitenkin. Mitä enemmän somea tekee, millä tahansa alustalla, niin sen addiktoivampaa siitä tulee. Itse olen ainakin huomannut että mitä enemmän tein erään seuran somea, sitä enemmän halusin sitä tehdä. Paremmin, nopeammin, tehokkaammin ja ennenkaikkea; seuraajille, faneille ja uusille ihmisille lajin ulkopuolelta. Koukkuun tähän jää, ainakin jos on vähänkään taipumusta nauttia lukujen seuraamisesta, kirjoittamisesta tai erilaistan ihmisten tarinoiden jakamisesta 😉